Graduilua TKrekryn uudistusprojektin lomassa

Johannes Pitkänen

Tässä jutussa kerron taustoja TKrekryn jatkokehitysprojektin käyttäjätutkimuksesta. Pohdin myös tutkimuksen tuloksia ja tietysti sitä, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Kerron myös, miten gradun teko onnistui käytännönläheisen projektin kyljessä.

Täytyy heti kärkeen sanoa, että olen todella saamaton blogikirjoittaja. Aiempi blogini pienyrityksen nettisivuista on toistaiseksi jäänyt neljään artikkeliin, ja tämän TKrekry-blogin aloitusteksti on ollut muutaman rivin luonnosasteella rapsakat puoli vuotta. Tarjoan tekosyyksi hieman suurempaa tekeillä ollutta kirjoitusprojektia, joka on verottanut niin aikaa, energiaa kuin mielenterveyttänikin raskaalla kädellä. Puhun siis gradusta. Voin sanoa, että kepeämmän tekstin kirjoittaminen tuollaisen mammutin jälkeen on hyvin vapauttavaa.

Minut rekrytoitiin Tampereen yliopiston syventävältä kurssilta mukaan TKrekryn jatkokehitysprojektiin tekemään käyttäjätutkimusta. Porkkanana oli klassinen “materiaalia opinnäytetyötä varten ja lämmin mieli” -lähestymistapa, joka ei toimi TTY:llä: epätoivon haju on selvästikin vahvempi yliopiston puolella. Hakijoitakin oli useampi. No, vitsit vitsinä. Omalla kohdallani ajattelin, että gradu on kuitenkin saatava valmiiksi joten samalla voisin yrittää tehdä jotain sellaista, joka hyödyttää muitakin. Nyt kun gradu on tullut painosta ja arvioitu kiitettäväksi, kokemusta on kertynyt ja kontakteja löytynyt, täytyykin jo todeta, että olihan tuo loppujen lopuksi oikein hyvä diili.

TKrekryn jatkokehitysprojekti on tärkeä osa graduani ja toimii graduni tapausesimerkkinä. Käsittelen siinä melko harvinaista käyttäjäkeskeisen suunnittelun menetelmää, arvosensitiivistä suunnittelua (Value-Sensitive Design, VSD). Tiivistettynä kyseessä on suunnittelusuuntaus, jossa teknisten järjestelmien käyttäjien ja muiden sidosryhmien arvomaailmat otetaan huomioon suunnittelussa. Esimerkiksi lääkärit voivat arvostaa mielekästä työtä ja työn joustavuutta, eli lääkäreihin vetoavalla nettisivulla kannattaisi varmaankin olla tietoa työn luonteesta, työsuhde-eduista ja sen sellaisesta. Skeptisempi lukija saattaisi osin oikeutetustikin todeta, että niinhän homma toimii muutenkin – otetaan selvää mistä käyttäjät tykkäävät ja tungetaan sellaisia juttuja kehitettävään järjestelmään – mutta VSD:n ehkäpä olennaisimpana juttuna on eräänlainen pysyvä näkökulman vaihto, joka pakottaa ajattelemaan hiukan perinteisestä kehitystyöstä poiketen.

VSD on siitä kiva suunnittelumenetelmä, että sen voi ottaa käyttöön muiden suunnittelutapojen oheen. VSD:n tuoma lisäarvo liittyy muun muassa käyttäjien motivaatioiden ja teknologioiden hyväksynnän (acceptance) ymmärtämiseen ja edistämiseen. VSD:n menetelmät ovat monenkirjavia: haastattelut, toimintatutkimukset, käyttäjien tarkkailu, kyselytutkimukset ja A/B-testit ovat esimerkkejä sellaisista menetelmistä, joita VSD:n harjoittaja voi tutkimuksissaan käyttää. Gradussani on suomennettuna, selvennettynä ja esimerkein höystettynä tämänhetkisen kirjallisuuden kattavimmat ohjeet VSD:n hyödyntämiseen suunnittelutyössä.

VSD:hen liittyvät julkaisut ovat pitkälti keskittyneet tänne : http://www.vsdesign.org/.

Linkitän graduni tänne, kunhan se ilmaantuu TamPubiin (http://tampub.uta.fi/).

 

Käyttäjätutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista

Pirkka on aiemmissa blogipostauksissa ruotinut kiitettävän tarkkaan sekä TKrekryn jatkokehitysprojektin että käyttäjätutkimuksen tavoitteet. Blogisarjan toisesta tekstistä löytyy myös Pirkan kirjoittama tiivistelmä käyttäjätutkimuksen toteutuksesta. Copypastaan sen häpeilemättä tähän:

  • Tutkimukseen osallistui 7 terveyskeskuksessa työskentelevää nuorta lääkäriä ja 3 terveyskeskusten rekrytoinnista vastaavaa henkilöä kolmelta eri paikkakunnalla.
  • Yksi testisessio sisälsi taustatieto- ja kyselylomakkeiden täyttämisen, TKrekryn ja jonkun muun rekrysivuston käyttöä vertailevan käytettävyystestin ja haastattelun.
  • Tutkimukseen osallistuneille lääkäreille tärkein tapa hakea töitä on suora yhteydenotto työnantajaan. Samaan tulokseen oli päädytty aikaisemmissa kyselytutkimuksissa.
  • Palvelun tunnettuus ja kattavuus eli se, että kaikki työnantajat ovat edustettuina (ajantasaisesti) sivustolla, oli tärkeää lääkäreille.
  • Yhteystietojen ja työpaikkailmoitusten ohella jatkokoulutuksesta kertovat sisällöt kiinnostivat lääkäreitä.
  • Terveyskeskuskäyttäjille ilmoituksen jättämisen nopeus ja vaivattomuus oli tärkeää ja mielellään vielä siten, että kunnan oma rekryjärjestelmä työntäisi ilmoitukset muihin palveluihin (Mol.fi, Kuntarekry.fi, Terveysportti.fi, TKkrekry.fi jne.).
  • Sivuston toimivuutta mobiililaitteilla ei pidetty oleellisena.

Tein käyttäjätutkimuksen kesällä 2013. Tiivistelmässä mainitut paikkakunnat olivat Kangasala, Oulu ja Helsinki. Kauas matkaavalle käyttäjätutkijalle haluaisin antaa pikku vinkin: varaa riittävästi aikaa. Oulun matkalla VR:n parin tunnin myöhästyminen oli onneksi vasta paluureissulla, mutta menomatkalla se olisi torpedoinut käytännössä koko keikan. Vieraassa ympäristössä kannattaa myös varata riittävästi aikaa navigointiin paikasta toiseen. Helsingin reissulla menin kyllä oikeaan osoitteeseen, mutta siellä joutui sitten arpomaan muutaman ison rakennuksen väliltä, että minneköhän sitä pitäisi mennä. Valitsin summamutikassa yhden ja kysyin neuvonnasta, että olenko oikeassa paikassa. Enpä ollut, mutta kiiruhdin oikeaan rakennukseen ja kerkisin kuitenkin haastatteluun joitakin minuutteja etuajassa (vaikkakin hikisenä.)

Itse testit ja haastattelut menivät kokonaisuutena aika sujuvasti. Suurin osa osallistujista oli kiitettävän puheliaita ja laitteisto (läppäri, bluetooth-hiiri ja kännykän wifi-hotspot) toimi. Yksi haastattelu Oulussa oli meluisassa ympäristössä, ja äänitallenteen laatu jäi huonoksi. Kannattaakin mahdollisuuksien mukaan sopia etukäteen rauhallisesta työympäristöstä: häiriöt oikeasti häiritsevät sekä keskittymistä että tallentamista. Etenkin kokematon moderaattori saattaa hermostua tai turhautua häiriöistä, ja tämä sitten heijastuu osallistujaan, vaikka osallistuja olisikin tottunut työympäristöönsä.

Testien ja haastatteluiden pituudet menivät kohdalleen, mutta tässä oli vähän tuuria mukana. Pilottiosallistuja nimittäin oli erinomainen, ja siitä kuuluu kiitos PSHP:lle. Jos tästä pitäisi jotain vinkkiä vääntää, ei siltikään kannata luottaa siihen että pilottitestin pituus vastaa todellisuutta.

Sairaanhoitopiirillä oli iso rooli käyttäjätutkimuksen osallistujien järjestämisessä ja siitä heille taas suuri kiitos ja kunnia. Kaltaiseni poloisen opiskelijan olisi ilman taustavoimia hyvin vaikeaa rekrytoida lääkäreitä osallistumaan käytettävyystesteihin: Tiedän tämän, koska rekrytoin itsekseni lääkäriopiskelijoita keväällä 2014 gradun toista tutkimusvaihetta varten, ja nihkeää oli. Kaikki tällaiset asiat kannattaa pitää mielessä jos “ilmaistyön” tekeminen tuntuu nuivalta: organisaatioiden kanssa työskentelyssä voi olla yllättäviäkin etuja.

Yksi sudenkuoppa tulosten tulkitsemisessa liittyy mobiililaitteisiin. Osallistujat eivät pitäneet niitä tärkeinä ja tein tästä johtopäätöksen raporttiini, mutta kuten Pirkka aiemmin kertoi, kävijäseurantadatan perusteella noin 15% sivuston kävijöistä käytti mobiililaitetta. Syyskuun 2014 mobiilikäyttäjien lukema on jo 24%. Eli: otos saattoi olla liian pieni tai osallistujat vain yksinkertaisesti vetivät liiaksi mutulla. First Rule of Usability? Don’t Listen to Users

Osallistujien tausta pitää luonnollisesti myös ottaa huomioon. Tässä tapauksessa osallistujat olivat julkisen puolen terveyskeskuslääkäreitä, eli tuloksia ei välttämättä suoraan voi yleistää yksityisen puolen toimijoihin. On esimerkiksi mahdollista, että tiedot palkkauksesta olisivat yksityisellä puolella tärkeämmässä asemassa. Yksi osallistujista tosin oli terveyskeskuksessaan töissä vuokralääkärifirman kautta.

Muutenkin otos oli sen verran pieni, että yleistyksiä ei pidä liian hanakasti lähteä tekemään. Onneksi kuitenkin taustamateriaalina oli aikaisempi kyselytutkimus, jonka tuloksia testit ja haastattelut täsmensivät kvalitatiivisesti. Sain tästä idean käyttää samantapaista lähestymistapaa gradussani: minulla oli siinä useammalle osallistujalle tarkoitettu internet-kyselylomake kvantitatiivista dataa varten, ja tätä dataa syväluotasin sitten haastatteluilla.

Tämän käyttäjätutkimuksen poikimat vinkit

  • Varaa siirtymiin riittävästi aikaa. Jos liikut esim. junalla, kannattaa etukäteen miettiä onko myöhästely todennäköistä.
  • Laitteiston toimivuuden lisäksi mieti muitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa testeihin tai haastatteluihin (esim. melu tai muut häiriöt).
  • Pilotin perusteella tehty aika-arvio voi aina heittää. Jos pilotti tuntuu erityisen “sujuvalta”, kannattaa ehkä suosiolla varata lisäaikaa.
  • Tarkista käyttäjien tekemät väittämät tarkkailemalla heidän toimintaansa.
  • Älä yleistä liian herkästi. Pätee melkeinpä kaikkeen tutkimustyöhön.🙂

Lopuksi

TKrekry on julkaistu. Projektin voinee lukea onnistuneiden joukkoon. Gradu on valmis ja vissiin ihan hyväkin. Gradun aikataulu kyllä venyi arvioidusta, mutta ei TKrekry-projektin takia. Kokonaisuutena jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja opinnäytetyön sitominen ihka oikeaan projektiin antaa sille aivan eri tavalla mielekkyyttä kuin pakkotortun vääntäminen jostain hihasta vedetystä aiheesta. Suuret kiitokset ohjaajalleni Saila Ovaskalle ja tietysti TKrekry-projektiryhmälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s